 |
|
The Flaming Sideburns
Haastattelun suoritti Hannu Koivuranta. [c] 2001 La Bruta Rocksite
E = Eduardo Martinez, J = Jesus Burnside, JS = Ski Williamson
1. Miten sinä päädyit tähän orkesteriin?
E: Mitenkö päädyin? Hmm, meidän piti jossain vaiheessa tehdä cover-bändi, vuonna -95. Rupesimme treenaamaan Jokelaisen ja Suksen kanssa ja teimme pari keikkaa Semifinaalissa ja lopulta huomattiin että tää juttu toimii. Sen jälkeen ollaan päädytty olemaan yhdessä.
2. Teillä on toisen kitaristin tuuraajana Junnu Alajuuma alias Johnny Volume. Mikä on Hellacoptersin Stringsin kohtalo teidän bändiin liittymisestä?
E: Ehkä siitä saadaan tietoa tänään, tai huomenna, tai lähiaikoina että onko se tosissaan vai onko se joku huhu vaan. Kuulostaa vähän kummalliselta. Se on okei juttu, voidaan me jatkaa hänen kanssaan puolen vuoden Hellacopters-breikin aikana, mutta tarkoituksena olisi saada enemmänkin sellainen täysjäsen.
Eli mitään konkreettista ei siis vielä ole sovittu?
E: Ei, ei minkäänlaista. Tai ei ainakaan vielä minun kuullen.
3. Mitäs te aiotte tulevaisuuden suhteen? Keikkailla?
E: Joojoo! Tottakai, niin paljon kuin ehtii. Syksyn jälkeen yritetään käydä vähän eteläisemmässä Euroopassa. Katsoa vähän mikä tilanne siellä on ollut. Tulee kohta puolitoista vuotta, kun me viimeksi käytiin siellä. Odottelemme vielä kuitenkin levystä jonkinlaista palautetta, mutta kyllä me keikoille ollaan lähdössä jokatapauksessa.
[Tässä vaiheessa mukaan astuu Jarkko Jokelainen alias Jesus Burnside]
4. Tämänpäivän keikkanne Ruisrockissa on ohi. Mitkäs ovat fiilikset?
E: Todella hyvä. Tosi hyvä, parempi fiilis kuin koskaan aikaisemmin.
J: Keikka meni todella hyvin. Ainut mikä snadisti harmittaa on että se oli niin aikaisin. Kynnellekykenevät eivät vielä ole kerenneet heräämään, olisi saanut olla snadisti enemmän jengiä. Kyllä siellä fanit olivat paikalla.
E: Niin, mä olen onnellinen fanien puolesta että mitään vaarallista ei tapahtunut, koska siellä oli niin helvetin kuuma.
5. Te olette nyt viiden vuoden jälkeen julkaisseet ensimmäisen pitkäsoittonne. Onko olo helpottunut?
E: On, tottakai. Se on aika ajankohtainen levy päällisinpuolin. Helpotus tulee siinä että jengi näkee mitä me nyt tarjotaan. Ensi vuonna tilanne voi olla toinen.
J: Nyt tilanne on siinä mielessä hyvä että nyt on käsissä sellainen levy jonka voi antaa kenelle tahansa ja sanoa että tää on se miltä meidän bändi kuulostaa. Aikasemmin jos ajatellaan vaikka jotain vanhaa sinkkua niin se oli silleen että 'tää on tällanen levy', mutta tulepa kattomaan meitä keikalle. Tää koko LP, levy, vastaa siis tavallaan sitä mitä me oikeasti ollaan.
6. Tehän teitte valan että soitatte ainoastaan Bama Lama Lu-bileissä. Mitenkäs tässä nyt näin kävi?
E: No joo, se klubi ei ollut kyllin suuri meille. Ja vielä kun pihalla jonottaa montakymmentä ihmistä niin tottakai me siirrytään isommille paikoille. Kyllä me jo silloin Bama Lama Lu-aikoina tehtiin keikkoja muualle ensimmäisten pikkujoulujen aikaan.
J: Silloin alussa kun me oltiin että 'ainoastaan Tavastialla ja sen eteläpuolella tehdään keikkoja', niin se lähti paljolti siitä että me oltiin monien muiden bändien kanssa tehty keikkoja ympäri Suomea ja ne oli ihan perseestä. Päätettiin niin että ei ainakaan itse ruveta pyrkimään minnekään Ypäjälle keikalle nuorisoseuratalolle. Tällanen päätös tehtiin, mut nyt tilanne on eri koska jengi kysyy meiltä jatkuvasti että tullaanko me keikalle sinne ja sinne. Jos vain on tarpeeksi isot bileet tiedossa, jotkut festarit tai vastaavat niin tottakai me tullaan. Mutta ei silti vieläkään itseämme kaupata aktiivisesti minnekään.
E: Niin ja pääasia on viestittää että - meidän viesti on siis että on makee lähteä soittamaan johonkin tuntemattomaan paikkaan.
J: Kakarat tarvitsee rock'n'rollia! Ne ei tiedä paremmasta, niille pitää mennä näyttämään mistä oikeasti on kysymys. Ne luulee että joku Limp Bizkit on oikea asia. Ne ei ole koskaan nähnyt Flaming Sideburnsia livenä niin miten ne voi tietää. Sen takia meidän täytyy kiertää.
7. Eduardon laulamat lyriikat viittaavat hyvin usein johokin uskonnolliseen asiaan. Kuinka uskonnollinen bändi oikeasti on? Ja en halua kuulla nyt että olette piruntorjuntajoukko..
J: (nauraen) Rock 'n' Rollin piruntorjuntajoukko!
E: Tää uskonnollinen juttu tuli lähinnä Jeffrey Lee Burnsilta. Esimerkiksi Testify-biisin 'you gotta go to the church'-rivi oli hänen idea. Street Survivorissa peilataan tavallaan mua, koska mä en ole lukenut raamattua (I'm a street survivor and I didn't read the bible..) koskaan eikä kiinnostakaan oikeastaan lukea. Mutta mä luen joskus varmaan, ehkä mä olen jo lukenutkin. Mutta tuota, meininki on se että on tärkeämpiäkin juttuja kuin uskonto. Uskonto on aika kiero loppujenlopuksi ja siitä voi löytää mitä haluaa ja millä tavalla haluaa.
J: Tässä täytyy tehdä selväksi että We don't believe in the organized church. Nää meidän jutut on enemmänkin sellasia henkimaailman juttuja, jotain ihan muuta kuin Jeesus Kristusta loppujenlopuksi.
E: Jeesus, Jumala ja Piru. Ne on tavallaan niinkuin teatteridraamaolentoja jotka eivät ole mitenkään vakavasti meissä kiinni.
J: Maailmassa on tuhansia jumalia, maailmassa on tuhansia uskontoja ja jokaisella on vielä oma jumalansa. Meillä on ..
E: Rock 'n' Roll!
J: Rock 'n' roll god!
Eli teidän musiikkianne ei siis voi sanoa gospelrockiksi?
E: Ei. Onhan siitä tullut jotain inspiraatiota. Gospeljuttua on ollut täälläkin ja siitä on tullu kaikkea mustien juttua.
J: Gospel on hienoa musaa. 30-luvun gospel. Siinä on teille enemmän kuin koko nu-metal-genressä yhteensä.
E: Ja musiikin puolella me ollaan. Yritämme saada kaikki mukaan laulamaan. Mekin yritämme tehdä musiikkia.
J: Me soitetaan hengellistä musiikkia, mikä tarkoittaa että meillä on henki ja ruumis mukana siinä mikä tarkoittaa että se ei ole mitään pelleilyä. Me tehdään tätä täydestä sydämestä, me tarkotetaan sitä ja me rakastetaan sitä.
E: Tää on meille tärkein juttu koko maailmassa ja miksei sitä voisi verrata uskonnolliseen kantaan. En minä mitään hysteriaa halua.
8. Oliko teille alusta asti selvää että alatte tekemään tällaista musiikkia. Että tämä on teidän juttunne?
E: Joo, ainakin silloin kun Flaming Sideburns perustettiin. Sillä oli mulle ainakin helvetisti merkitystä että tämä on oikea juttu ja että tätä pitää jatkaa, ja että tähän löytyy syy jota mä en ole vielä löytänyt. (naurua)
9. Teidän lavakarismanne on yksi Suomen parhaimpia. Mikä on teidän mielestä oikea resepti moisen shown rakentamiseen?
J: Ää, ei siihen ole yhtään reseptiä. Jokaiselle se syntyy luonnostaan. Tällaisia juttuja ei yleensä pysty suunnittelemaan jollain kaavalla että tää tarvii tehdä näin ja näin, vaan se tulee niistä neljästä viidestä ihmisestä jotka siellä lavalla on ja siitä miten ne reagoi toisiinsa ja miten ne reagoi yleisöön. Siitä se tulee, ei siinä ole mitään..reseptiä..
E: Yleisöhän on helvetin tärkeä, koska meidän ulkonäkö, esiintymiskyky tai miksi sitä halutaankaan kutsua niin sehän on vain vastaava reaktio. Tyyliin anna-ja-ota-peli yleisön kanssa. Ellei yleisöä ole niin ei meillä ole yhtään sitä karismaa.
J: Sen takia varmaankin kaikkein parhainta on klubeilla missä yleisö on lähellä ja pystyy tuntemaan kaiken.
10. Mikä teidän kantanne on ns. koneelliseen europoppiin, joka pääsee todella helposti julkisuuteen?
E: Ei se meihin ainakaan liity..
J: Siinä puhutaan ihan eri maailmasta kuin meidän kanssa. Puhutaan kaupallisesta musiikista ja sit puhutaan musiikista jota tehdään sen takia että me halutaan tehdä sitä. Ne lähtee täysin aivan eri lähtökohdista.
E: Ihan niiku mulle sanotaan että kadulla on murhaajia, monta..tai jotain muuta vastaavaa. Miten se muhun liittyy?
J: Paljon enemmän niillä on meidän kanssa tekemistä ku meillä niitten! (nauraen) Mut sehän on niinkö, siis tää ns. länsimainen popmusiikki, se on kaupallinen kone missä luodaan tähtiä ja luodaan musiikkia ihmisten toiveiden mukaan ja that's how it goes..
E: Tietokoneen kautta kaikki. Me käytämme myös ehkä tietokonetta jollain tietyllätapaa, kommunikaatioo varten, mutta muuten me ollaan sitä maailmaa vastaan mitä tietokoneet luovat. On tärkeempi olla festareilla, luonnon kanssa ja soittaa musiikkia..
J: Sehän on silleen aina hauska sanonta että 'rokki on kuollu'..My ass it's dead.. jos yhtään tsiigaa niin tänkin kesän festareiden ohjelmistoa ja tsiigaa kuinka paljon niissä on jengii niin joka paikassa soittaa pelkkiä rokkibändejä ja joka paikka on täynnä, paitsi joku Rantarokki. Rantarokki on se ainut missä kaikki menee päin vittua ja kaikki tappelee keskenään. Että siellä vaan ördätään muuten vaan, se on juhannusfestari. Mut jos puhutaan niinku oikeista kesäfestivaaleista niin kaikissa soitetaan rokkia.
E: Tosta mä tykkään Suomessaki että on vielä onneksi tällaista kulttuuria, jotka pohjautuu varmasti jostain..punk-jutuista.. Mua ei kauheesti kiinnosta tällanen maailma niinku jossain Torremolinoksessa tai jossain vastaavassa..discomeininki ja kuullaan musaa niin vitun kovaa jostain koneesta. Me tehdään kaikki itse, niin pitkälle kun on mahdollista.
11. Tehän olitte aiemmin tänä vuonna Englannissa ja vähän myöhemmin Roskildessa. Minkälainen vastaanotto oli Englannissa?
E: Oli hyvä. Hieno. Paljon parempi mitä odotin. En muutenkaan kauheesti tykkää Englannista, mutta siihen kulttuuriin ja massaan verrattuna meidät otettiin aika hyvin vastaan.
J: Sitä vois äkkiseltään ajatella että koko Lontoo on täynnä hienostolukioiden opiskelijoita, jotka haistattaa paskat jolleki bändille joka tulee Suomesta, mutta näkeehän sielläkin että siellä on oikeita rock 'n roll-ihmisiä, mikä oliski aika erikoista jos siellä ei ois koska se on niin helvetin iso kaupunki. Kyllä sieltäkin aina yksi iso klubillinen löytyy rock'n'roll-fanaatikkoja.
E: Pitää muistuttaa että Englannissa ei ole kauheesti hyviä bändejä..
J: Niin! Englannissa ei ole ollut yhtään hyvää bändii Motörheadin jälkeen, jumalauta..ja ne alotti koska..'75?
Entäpäs sitten Roskildessa?
E: Mä en tiedä..kyllä ne ainakin suomalaiset diggas. Meillä oli liian nopee saapuminen, lentosaapuminen Tanskaan ja meillä oli puolituntia aikaa festareilla ennenkuin menimme lavalle. Meni liian nopeesti, mutta kyllä siellä porukkaa oli ja kuulemma show oli aika vaikuttava. Semmosen kuvan minä sain. Ainakaan en tiedä mutta mä näin, Jyrkissä tuli jotain paskaa..
J: Meillä oli sillätavalla ihan uusi tilanne soittaa niin isolle yleisölle, sitä ei pysty silleen aistimaan, sitä että miten se oikeasti menee ja sit siellä on vitusti jengiä ja saadaan encoret ja kaikki ja jengi menee polvilleen, mutta se ei ole yhtä käsinkosketeltavaa kuin se että jos me ollaan Tavastialla ja jengi menee polvilleen, silloin sen tietää että kaikki on mukana.
E: Alue oli niin iso että mä en edes päässyt koko teltan ympäri edes kattomaan muita esiintyjiä..
J: Se on sama kun soittas Provinssirockin päälavalla ja siinä ois teltta. Tää on se mittasuhde.. että on hyvin vaikee sanoo mitä jengi diggas jossain sadan metrin päässä.
12. Nythän on ilmestynyt jonkun aikaa sitten teidän ja The Hellacoptersin kutoma 'White Thrash Soul'. Onko tarkoituksena tehdä enemmän yhteistyötä muiden skandinaavirockbändien kanssa?
E: Ei. Tai ei ole mitään sitä vastaan mutta..
J: Eetu menee tänään laulamaan Psyched Out & Furiousin. Jos me ollaan joskus samassa keikkapaikassa niin Eetu on yleensä käynyt laulamassa Psyched Out & Furiousin niitten kanssa ja.. emmä tiiä .. se on vähän liioteltu juttu, ne on ihan tavallisia kavereita niinkuin mekin ollaan. Jos ne asuis Helsingissä niin me käytäs Pub Heinähatussa keskenämme..ne on vaan meidän kavereita.
E: Niin..ja toi miksi mä sanoin ei johtu siitä kun sitä oli suunniteltu jo hirveän pitkä aika sitten, tavallaan ja kesti vuosia ennenkuin se saatiin tehtyä..
J: Mut se on sitten eri asia kun mennään tekemään levyä niin siellä saattaa olla Strings yhtäkkiä soittamassa kitarasooloja ..
E: Mitään ei ole suunniteltu.
13. Nyt tulee hieman epätavallinen kysymys. Mitä jos teidän pitäisi selittää jollekin tyypille että minkälaista teidän musiikkinne on, miten te tekisitte sen helpoiten?
[Tässä vaiheessa Jukka Suksi ja Johnny Volume saapuvat haastatteluun]
E: No mä en yleensä sano mitään, se on oikeesti vaikee kysymys..mitä vittuu sille voi sanoo. Ne jotka on nähnyt meidän lavalla, tietää minkälaista meidän musiikkimme on. Me voidaan olla rockia, poppia, psykedelista, me voidaan olla blues, me voidaan olla soul..siis se on niin vaikee. Me ollaan rock 'n' roll.
J: Se on rokkii mikä pistää lanteet vatkaamaan.
JS:: Siis se on sellanen..afromimmi jolla on vitun hyvä hanuri, joka tanssii niin se on siinä..
14. Viljami Puustinen kirjoitti kirjan "This Is USA", joka kertoo kalliobändien historiasta ja kallion rockscenen muodostumisesta. Olitteko tyytyväisiä teistä kirjoitettuun osioon?
E: Joo. Mä olen erittäin tyytyväinen että joku vaivautu kirjottamaan jotain meistä ja toi on hieno kirja kaikinpuolin, koko tarina.
J: Se on upeeta että joku kirjotti siitä, helsinkiläisen rockin 90-luvusta. Se oli sellanen juttu että tapahtu koko ajan ja oli vitusti bändejä joita kukaan ei huomannu..
Eräässä haastattelussa te sanoitte kuitenkin että te ette ole helsinkiläinen bändi..
J: Flaming Sideburnshan on syntynyt Kalliossa, eli sikäli me ollaan erittäin..niin siis me ei olla helsinkiläinen bändi, me ollaan kalliolainen bändi.
JS:: Kukaan ei ole alkuperäinen helsinkiläinen, mutta bändi on syntynyt Hesassa..
15. Mikäs on nyt sitten teidän kunnianhimoisin päämääränne? Onko se tämä World Domination?
J: I'm against it. Siinä lauletaan niin. World domination, I'm against it. (naurua)
E: Ei missään nimessä, eihän me mitään diktaattoreita olla.
J: Ensinnäkin mä oon erittäin pettynyt jos tää ensimmäinen levy ei myy kymmentä miljoonaa kappaletta (naurua).
JS:: Sit me ollaan erittäin pettyneitä.
E: Mut World domination sinänsä että me halutaan soittaa joka maailma nurkassa, ainakin jokainen kontinentti..Australia, Etelä-Amerikka, Japani..Jenkit..
J: Entäs Afrikka? (naurua)
16. Mikä teidän mielestänne on musiikkinne tarkoitus. Onko se vain tuoda jengille se hyvä fiilis?
E: Tappaa kaikki. (naurua)
J: Tämän mä oon sanonu aikasemminkin; Rock'n'roll bändithän on niinku mielenterveyshoitajia. Ne antaa ihmisille jotain odottamisen arvoista ja ne pitää ihmiset järjissään. Jos sä duunaat jossain hihnalla kuudesta neljään joka päivä maanantaista perjantaihin ja sit sä voit venata että perjantaina Flaming Sideburns keikka Tavastialla. Sit lähtee! (naurua)
17. Mitä olette mieltä Andy McCoyn ja Michael Monroen yhteisestä keikasta tänään? Onko se vain tuskallista muistojen kaivelua?
J: Sanotaan niin että mä kuulin sen soundcheckin tänä aamun ja se kuulosti hyvältä. Toivottavasti jätkät ei sekota päätään viittä minuuttia ennen keikkaa ja mokaa koko juttuu. Mutta tietysti jos se on yhtä hyvä kun sillon aamulla niin se on ihan jees..
Entäpä huhut tästä comebackista?
J: Tota, emmä tiedä. Ei ne saa siitä niin paljoa rahaa että sitä rahastukseksikaan voisi kutsua. Miksei vanhat kaverit vois soittaa keskenään? Ne on tehnyt niin hienoo musaa aikoinaan että ne ansaitsee sen kaiken huomion mitä siitä saa. Ne ansaitsis sen että ne soittas vitun hyvän keikan ja jengi tajuais että ne oikeesti tehny jotain merkittävää sillon aikoinaan. Että ne ei oo pelkästään mitään sellasta iltapäivälehtien lööppikamaa.
E: Ja mä oon hirveen onnellinen että ne on yhessä..
J: Sehän siinä on hienointa että ne jätkät on saatana hakannu viistoistavuotta päätä seinää ja miettinyt että mikä mättää kun toisella ei oo laulajaa ja toisella ei ole biisintekijää ja nyt ne niinku on tajunnut että 'me tarvitsemme toisia'. Se on vähän sama kun Keith Richards ja Mick Jagger ois lähtenyt 70-luvulla eri teille..Keith Richards ois varmaan kuollut siihen eroon ja Mick Jagger tekisi epätoivoista soolouraa. Niille ois käyny ihan samanlailla varmaan. Hyvä että nyt vihdoin ja viimein tajusivat että kannattee tehdä yhdessä.
18. Te olette julkaisseet kasan sinkkuja ennen tämän levyn julkaisua. Mikä teidän mielestä tekee singlestä hyvän?
J: Mä diggaan singleformaatista koska siinä on yleensä se LP:n paras biisi. Mä ostan niitä sen takia ettei tarvi välttämättä olla sitä koko levyä kun on ne sinkut, parhaat biisit.
JS:: Ja yleensä niissä sinkuissa on parempi soundi kuin LP-versioissa.
Onko teidän singlet täyttäneet hyvän singlen kriteerit?
J: Joo ensimmäinen.. Mun mielestä Get Down Or Get Out ja Jaguar Girls..
19. Mitä teette bänditoiminnan ulkopuolella vapaa-aikana?
J: Mä pelaan flipperii himas ja joskus saatan käydä kattoon kavereita Heinähatussa..
E: Ei meillä oo vapaa-aikaa..
20. Onko mitään sanottavaa tämän haastattelun lukijoille?
JS:: Pitäkää Greenpeace korkealla..(naurua)
E: Terve sinä kaveri siellä tietokoneessa..nähdään joskus..
<< Back to main
|
|
|
|
Interviews