Hu heijjaa, niin se vaan kesän myötä tuli myös uusi Gearfest kahden vuoden tauon jälkeen, ja kyllä ainakin minun täytyy myöntää, että itse olin tapahtumaa odottanut pitemmänkin aikaa. No, kannattiko odotus? Totta helvetissä! Sillä Gearfest oli loistava, siis ehdottomasti parhaat bileet tähän saakka kesää, ja mahdotonhan tästä on enää laittaa paremmaksi!

Paikkana oli tuttuun tapaan Tavastia ja alakerran Semifinal, tästä tosin koitui pahana haittana, että kun lippuja on myyty iso määrä ja kaikki änkesivät pikkuruiseen Semifinaaliin, niin eihän sinne kaikki mahdu ja osa bändeistä jäi väkisin näkemättä. Line-up oli kovaa luettavaa: THE HIVES, THE FLAMING SIDEBURNS, THEE ULTRA BIMBOOS, "DEMONS", SWEATMASTER, THE HYPNOMEN, THE MAGGOTS ja MENSEN - eli lähestulkoon kaikki hetken kovimmat rokkibändit oli saatu paikalle. Tapahtuman järjestäjä oli monille tuttu amerikkalainen alan lehti, Gearhead Magazine, jolla on myös label nimeltään Gearhead Records.

Soitannon aloitti norjalainen(?) tyttövoittoinen punkrock-yhtye Mensen, joka veti kovalla volumella suoraviivaista runttausta alusta loppuun. Ehkä tästä johtuen vaikutelma jäi vähän tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi, mutta eipä sitä nyt ainakaan ruvennut nukuttamaankaan.

Sitten raput ylös ja Maggotsia tsiikaamaan. Olen diggaillut aikalailla heidän uusimmasta levystään "This Condition is Incurable" ja odotukset olivat jokseenkin korkealla. Onneksi en joutunut pettymään, koska bändi ainakin kuulosti vähintään yhtä hyvältä kuin levylläkin. Lavaesiintyminen oli aika pitkälle yhtyeen laulaja-kitaristi Måns P. Månssonin harteilla ja mukaan oli hommattu myös joku viiksekäs tamburiini-mies, joka kanssa yritti hieman koomisesti heilua. Tuo Månsson on muuten mielestäni ehdottomasti Ruotsin parhaita kitaristeja. Itseäni jäi jonkin verran vituttamaan kun en kuullut omaa suosikkibiisiäni "Boy From Nowhere", mutta voipi olla että vika oli minun, kun en ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Täytyy laittaa muuten ehdottomat pojot sille tyttökuorolle joka yleisöstä lavalle vetämään huutokuoro-osuuksia!

Maggotsin jälkeen yritin kiiruhtaa alakertaan katsomaan Hypnomeniä, mutta näin suurin piirtein pienen vilauksen Pekka Laineen päästä, ja sitten rupesi niin vituttamaan että palasin virvoitusjuomien ääreen.

Ja eihän siinä kauaa mennyt kun jo alkoi Tavastian puolella rokki soimaan. Nimittäin Helsingin oma Thee Ultra Bimboos aloitti oman rautaisen settinsä. Aika powerpoppia vaan alkaa olemaan bändi tänäpäivänä, mutta mikäs siinä, kun homma osataan näinkin mallikaasti ja on se rosoinen garagemeininki vielä siellä tallella. Harmi vaan, että on tämän bändin kohdalla aikamoinen blackout, että biisien nimiä ei pahemmin jäänyt mieleen. No, kaikenkaikkiaan taattu Bimbo-pläjäys, ilman mitään muttia, vaikka onhan noita kovempiakin keikkoja bändiltä nähty. No, eipä tässä kun uutta levyä vaan odottomaan.

Seuraavana esiintyi Semifinaalin puolella Turun jyrä, Sweatmaster. Mutta jälleen kävi niin, että jäin pahasti ulkopuolelle, joten päätin siirtyä jo hyvissä ajoin valmistautumaan Fleimareiden keikkaan.

Ja kyllähän se valmistautuminen palkittiin, nimittäin keikka oli paras näkemäni The Flaming Sideburnsin keikka ikinä! Tämän keikan aikana tapahtui sekin, että siihen saakka rauhallisesti seisoskellen keikkoja seurannut yleisö rupesi liikehtimään kuin viimeistä päivää. Itsekin innostuin daivaamaan vielä useampaankin otteeseen, mutta perhana eikö sekin vielä kostautunut, nimittäin Hivesin aloittaessa huomasin, että ostamani kertakäyttökamera oli tippunut taskusta. Joten sen takia tämän jutun yhteydessä ei paljoa kuvia nähdä (joku tyttö lupasi lähettää kuvia, mutta eipä ole kuulunut). No, takaisin Fleimareihin ja Mr. Burnsiin, joka oli tällä keikalla siirtynyt kitaraan J. Volumen tilalle, ja mieshän heilui lavalla tuttuun tyyliin. Biiseinä parhaiten rullasivat The Wailersin "Out of Our Tree" ja uusimman levyn hitit: "Loose My Soul" ja "Street Survivor". Setti oli aikas lyhyt ja encoreja ei kuultu, mutta ehkä hyvä niin, koska näin ohjelmisto pysyi iskevänä ja kiinteänä.

Tosiaan Fleimareiden jälkeen olin aivan poikki ja hiestä märkä, joten pelkäsin että kuntoni ei riitä enää kovan livemaineen omaavan The Hivesin keikkaan ja että kuolen johonkin sydänkohtaukseen (tms.) keikan aikana. Kovaa hypeä ympäri maailmaa nostattanut The Hives oli eittämättä illan odotetuin akti, ja The Hives -paitoja näkyi kaikkialla. Pahimmat pelkoni osoittautuivatkin toteen, sillä Hivesin setti oli entistäkin energisempi ja meno kävi vaan kovemmaksi. Yhtye soitti kaikki oleellisimmat hitit "a.k.a I-D-I-O-T'sta" "Hate Say I Told You So'un" ja muutenkin materiaalia kuultiin laajalta alalta. Ja mikäs siinä, armoton meininki oli päällä kokoajan. Eli The Hives ei pettänyt taaskaan.