Jeeps, tällä kertaa on The Hellacopters -keikka-arvosteluja luettavissa kaksin kappalein ja tällä sivulla on käsittelyssä Kopterien kiertueen viimeinen Suomen keikka, paikkana Tampereen Tullikamari.
Lämppäreitäkin oli tapahtumaan saatu ihan mukavasti. Näistä ensimmäisenä soitti norjalainen tyttöbändi nimeltä Mensen. Kyseisen bändin Gearfest esiintyminen ei kovin vakuuttanut, joten odotukset eivät olleet korkealla tälläkään kertaa. Eikä se esitys ollut paljoa parantunut. Tylsää punkpoppia kitarat alhaalla plus paljon säröä ja voluumia. Etenkin sävellyksiin kaivattaisiin lisää potkua. Mutta sanottakoon vielä loppuun kannustuksena, että ei Mensen nyt ihan paska ole.
Sitten oli vuorossa stoner-osio, josta vastasi Suomen ehkä paras lajin edustaja, Sunride. Sanottakoon heti alkuun, että en pidä itse yhtään stonerista, paria harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Eikä Sunride näihin poikkeuksiin kuulu. Yhtyeen musiikki on yhdellä sanalla kuvattuna tylsää.
Soundi on täysin puuroutunutta power-sointujen virtaa, josta on vaikea löytää koukkuja joihin tarttua. Bändi kuitenkin kuittasi musiikilliset puutokset loistavalla lavaesiintymisellä, joka antoi syyn seurata keikan loppuun ja vielä ihan mielenkiinnolla! Mutta levyn osto ei siis tulisi heti mieleen.
The Hellacopters aloitti settinsä lähes heti Sunriden lopetettua. Ensin kuultiin muutaman biisin verran uutta materiaalia, josta pystyi heti tekemään miellyttävän johtopäätöksen, eli uuden levyn biisit toimivat loistavasti livenä! Jos ihan karkeasti sanotaan, niin yhtye kuulosti prikulleen samalta kuin vajaa kaksi vuotta sitten, edellisellä Tampereen keikalla. Monien mediojen edustajien mielestä Kopterien pitäisi laajentaa materiaalia ja ruveta soittamaan biisejä joissa olisi hidas tempo, eikä aina sitä samaa nopeaa rymistelyä. Itse olen vastakkaista mieltä, nimittäin en haluaisi kuulla Kopterien soittavan mitään rockballadeja, eikö maailmassa ole jo ihan tarpeeksi Bon Joveja? Mitä tulee The Hellacoptersin tavaramerkkiin, lavaesiintymiseen, niin parempaa on tunnetusti vaikea löytää. Oikeanlaiset MC5-kallistukset ja kitarasoolot polviltaan ovat kauneinta katseltavaa mitä maailmasta löytyy, ja olen siis aivan vakavissani asian suhteen! Kopterien setti koostui pääasiassa uudesta levystä, mutta kyllä niitä kestosuosikkeja kuultiin jokaiselta levyltä muutama. Ilta huipentui ehdottomasti La Brutasta ja Adam Westistä tutun Jake Starrin tähdittämään The Stooges -coveriin "Search and Destroy". Kyllä siinä tuli tippa linssiin itse kullakin, Pakkahuoneen yleisö oli muutenkin ihan pähkinöinä ihan ensimmäisestä biisistä alkaen.
Vaikka hiki tuppasi pintaan ja väsymys alkoi painaa, niin aikaa oli vielä yhteen esiintymiseen, joka oli varattu tämän hetken ehkä kuumimmalle suomalaiselle rockbändille, Sweatmasterille. Myöhäisestä esiintymisajankohdasta huolimatta Sweatmasterin keikka oli yksi parhaita näkemiäni. Setti oli lyhyt ja helvetin ytimekäs, uusi levy "Sharp Cut" kahlattiin kutakuinkin läpi ja encorena tuli Misfitsiä. Yhtyeen kitaristin Mikko Luukon voisi muuten nimetä Suomen parhaaksi naamanvääntelijäksi, jokainen keikalla ollut varmaan ymmärtää mitä tarkoitan. Sweatmasteria on tullut kehuttua tässä lehdessä jo ihan tarpeeksi, joten tällä kertaa en sorru siihen enempää. Satuimpa lukemaan eräästäkin indierockpunkmetalzinestä, että Sweatmaster olisi ollut parempi kuin The Hellacopters. Ehei, hyvät ihmiset, ehei!
<< Back to main
Reviews 
