Ensimmäinen noteeraamisen arvoinen bändi Ruisrockissa '02 oli eittämättä Turun oma ihme, Boomhauer, joka aloitti settinsä kuitenkin niin aikaisin, etten sitä itse kerennyt näkemään. Isoimpana syynä oli jo orastava linja-auto-ongelma - jouduin odottamaan linkkaa leirintäalueelta festarialueelle noin tunnin.

Nipin napin kuitenkin kerkesin tsikaamaan seuraavaa bändiä, eli samaisen kaupungin todellisia kuninkaita, Sweatmastereita. Ja ai että kun bändi rokkasikin, tiukkaa riffiä tiukan riffin perään. Yhtyeessä on vain kolme jäsentä, joten mitään ylimääräistä ei ole mukana. Ehkä juuri tämä on yhtyeen salaisuus, eli tarpeeksi simppeliä ja primitiivistä, mutta munaa on kuitenkin mukana ihan vitusti. Lavalla kaikki biisit toimivat oikein hyvin, oma favorite oli ehdottomasti Too Much Love. Itse lavaesiintyminen ei nyt niin hurjaa ollut, paitsi rumpali Matti Kallion panos oli kertakaikkiaan loistava, äijä ilmeili ja heilui kuin viimeistä päivää, sitähän ei aina nykyään kaikilta rumpaleilta nähdä, korkeintaan Jesus Burnsidelta.

Parin tunnin päästä vähän isomalle lavalle kapusi The Flaming Sideburns, tuo livebändien livebändi. Eikä yhtye pettänyt taaskaan, pelkäsin kyllä etukäteen vähän, että miten moinen klubibändi toimii festareilla, mutta pelkoni osoittautuivat turhiksi, koska bändi rokkasi ja rollasi taaskin kuin eläin. Etenkin viimeisissä biiseissä (mm. Dirty Robber) meno äityi oikein reippaaksi vaikka onhan noita parempiakin keikkoja nähty. Mutta se osoittaa vain sitä, että bändi on elävänä Suomen paras.

Vain hetki tästä niin vauhtiin pääsi, New Yorkista saakka saapunut, odotettu Jon Spencer Blues Explosion. Minun täytyy henkilökohtaisesti myöntää, että Fleimareitten jälkeen ei odotukset olleet aivan huipussaan, ja ehkä pari ekaa biisiä eivät luvanneet hirveän hyvää, mutta vauhti kiihtyi kivasti loppua kohden ja yllättäen sitä jo huomasi taas jorailevansa entiseen malliin. Myöskin Spencerin poika laittoi itsensä likoon lavalla oikein kiitettävästi. Biiseistä toimivat ehkä parhaiten vanhemmat hiphop-vaikutteiset biisit ja kyllähän ne uusimman levynkin hitit ihan mukavasti potkivat perseelle. Eli kaiken kaikkiaan hemmetin kova keikka!

Eppujen jälkeen oli aika taas teltta-alueelle lähdön ja tässä kohtaa Vantaan Festivaalit Oy:n amatöörimäisyys paljastui. Kun 25.000 ihmistä lähtee yhtäaikaa busseilla pois alueelta ja homma on hoidettu parilla bussilla ja muutenkin sekavalla systeemillä päin persettä, niin täysi sekasortohan siitä seurasi. Eka venattiin busseja jonkin aikaa, mutta kun tilanne näytti aivan toivottomalta, niin eihän siinä muu auttanut kuin lähteä kävelemään teltta-alueelle, vielä kun kerrottiin järjestysmiesten toimesta, että matkaa on kolme kilsaa. Ja paskat, matkaa oli ainakin puolet enemmän ja siihen meni ainakin joku kaksi tuntia. Muutenkin porukka oli aika turhautuneen oloista - aitoja kaadettiin, busseja ei päästetty liikkumaan ja poliisit olivat vähän väliä ojentamassa festivaalikansaa. Järjestelyt pettivät siis pahemman kerran.

Sunnuntaina oli vuorossa vielä mm. Tehis, Pistepirkot ja Hanoi Rocks. Niistä voitte varmaan lukea enemmän jokaisesta isommasta julkaisusta, joten ei tässä siitä sen enempää. Sunnuntain yö oli taasen sitäkin toimintarikkaampi. Tuli harrastettua mm. tynnyrissä mäkien laskua, kenkiä myöten ulosteessa kahlausta, sekä minigolf-radalle ulostamista. Oljennuorana kuului "Gotta get some action now!".