Tammerfestin ehdoton ykköskeikka on siis kyseessä ja kotoinen Tullikamarin Pakkahuone sekä Klubin puoli täyttyivät mukavasti hyvissä ajoin hyvän musiikin ystävistä. Musiikillisen annin aloitti rockin suomenmestaruuden voittanut The Grammers tuhdilla stoner-vaikutteisella runttauksella. Jossain välissä kuultiin myös mainiosti vedetty coveri Ramonesin Pet Semetarystä ja muutenkin musiikillinen anti oli aikas laadukasta laulua myöten, harmi vain että volumet oli pistetty vähän turhan lujalle, kun ei sitä ensimmäistä bändiä ihan täpöillä jaksa kuunnella.

The Grammers:

Sitten siirryttiin klubilta Pakkahuoneen puolelle ja vuorossa oli yksi illan suosituimmista yhtyeistä, eli 22-Pistepirkko. P-K aloitti setin laulamalla yksin parit balladit, jonka jälkeen päästiin tositoimiin mm. Frankensteinin, Just A Little Bit Moren ja Moving The Lawnin myötä. Niin ja myös rumpali Espe kävi pistämässä balladia karhealla äänellään suhteellisen onnistuneesti. Viimeisinä biiseinä kuultiin klassikko Wild Thing ja Sonicsin Psycho, joihin tulivat vetämään featuringia Eduardo Martinez ja Jukka Suksi, ja sehän toimi!

22-Pistepirkko:

Seuraavana klubin puolella lavalle nousi bändi jota olin itse odottanut kovasti, koska en kyseistä aktia ollut ennen nähnyt livenä ja maine on kulkenut bändin edellä. Luulisi ettei tällaista bändiä voisi tulla muualta kuin Suomen Turusta, meinaan sen verran omalaatuinen bändi on kyseessä. Super-apaattinen basisti Honkka ja hieman riehakkaampi, rummuissa vieraillut Lappalainen, toimivat hämmentävällä kontrastilla Saku Krappalan vetämälle show'lle. Musiikki toimi ihan hyvin parin minuutin riehakkaina rock'n'roll pyrähdyksinä, joiden väliin Krappala pisti maailman älyttömimmät välispiikit, jotka kyllä naurattivat tyhmyydessään. Boomhauer oli siis loistava, ja kyllä meininki toimii varsin hyvin myös heidän uudella 7", Gotta Hear The Music!

Boomhauer:

The Flaming Sideburns sitten taas tuli ja pisti aikas saman setin mitä on kuultu viime aikoina festareilla, ja jälleen kerran se rokkasi kuin eläin! Vaikka bändin on nähnyt aikas moneen kertaan, niin aina vaan sitä jaksaa riehaantua joka keikan aikana, ja pistää ne stagedivingit johonkin väliin, tosin nyt oli alastulossa vähän hiomista, sillä tipuin kuin seinään suoraan vasemmalle polvelleni, joka on vieläkin kipeänä pari viikkoa tapahtuneen jälkeen. Toki hyvässä keikkavireessä bändi on, mutta ehkä sitä toivoisi kuulevan joitain uusia cover-valintoja, että pysyisi mielenkiinto korkeampana keikasta toiseen. Tapahtuman parhaasta esiintyjästä ei silti taaskaan ollut epäilystä.

The Flaming Sideburns:

Illan päätteksi oli tyhmästi laitettu vielä Sunride, johon monella, minä mukaan lukien, ei ollut paljoa kiinnostusta. Ei siinä etteikö bändi olisi hyvin soittanut vaan, että Fleimareitten jälkeen ei oikein jaksanut keskittyä niin perusteellisesti. Parin tunnin afterpartyn jälkeen lähdin iloisin mielin kotiin ja seuraavaa Tammerfest-päivää odottelemaan.

Sunride

<< Back to main